Marxilainen revisionismi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: paljon itse keksittyä

Revisionismi on termi, jolla on marxismin piirissä tarkoitettu erilaisia periaatteita ja teorioita, joiden on nähty eroavan merkittävällä tavalla Karl Marxin ajatuksista. Käsitettä ovat useimmiten käyttäneet ne marxilaiset, joiden mielestä uudistukset ovat olleet perusteettomia tai marxismin vastaisia. Termille on siten muodostunut lähinnä negatiivinen merkitys ja harvat marxilaiset ovat kutsuneet itseään revisionisteiksi. Revisionismin vastakäsite marxismissa on dogmatismi.

Revisionismin johtohahmoksi asettui uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut marxilainen Eduard Bernstein (1850–1932), jonka mukaan osa Marxin opetuksista oli vanhentunut. Bernstein esitti ajatuksensa vuonna 1899 julkaisemassaan teoksessa Sosialismin edellytykset.

Bernstein pyrki osoittamaan, että luokkaristiriidat poistuvat rauhallisen kehityksen tuloksena, varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin, keskiluokan yhteiskunnallinen asema säilyy ja työväenluokan taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema paranee jatkuvasti. Pääoman keskittyminen tapahtuu Bernsteinin mielestä hyvin hitaasti ja suhdannevaihtelut tasoittuvat vähitellen.

Toinen internationaali tuomitsi useita kertoja revisionismin, mutta revisionisteja ei erotettu internationaalista. Keskelle asettunut Karl Kautsky pyrki sovittelemaan osapuolten välillä. Kansainvälisen työväenliikkeen jakauduttua kommunisteihin ja sosiaalidemokraatteihin Kautsky arvosteli leninismiä.

Suomen sosiaalidemokraattisessa puolueessa Hjalmar Brantingin edustamaa ruotsalaista työväenaatetta pidettiin 1900-luvun alussa liian revisionistisena, koska se ei ollut riittävän vallankumouksellinen.^[1] Suomen kommunistisen puolueen luokkakantaisiksi itseään kutsunut vähemmistösiipi piti revisionisteina (puhekielinen muoto "revari") sovittelevamman asenteen omaksuneita enemmistökommunisteja.

1. ↑ Fagerholm, K-A.: Puhemiehen ääni, s. 19. Tammi, 1977. ISBN 951-30-3980-3.